Hallitus on uudistamassa lähiaikoina valtion omistajapolitiikan. Helsingin Sanomien Juha-Pekka Raesteen arvion mukaan hallitus on valmis vähentämään omistustaan sellaisissa yhtiöissä, jotka eivät korjaa markkinoiden epätäydellisyyttä tai edistä talouskasvua. (www.hs.fi/kotimaa)
Nähtäväksi jää, miten uudet linjaukset tukevat pääministeri Juha Sipilän viimevuotista lupausta ”panna valtion taseet töihin” ja kehittää ”luova ratkaisu”, jossa valtion taloutta tasapainotetaan ilman lisävelkaa tai valtion omaisuuden myymistä ”merkittävissä määrin”.
Ratkaisulla Sipilä viittasi todennäköisesti malliin, jossa julkisen sektorin kehityshankkeita rahoitettaisiin käyttämällä vipuvartena yksityisen sektorin rahoitusta. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti valtion infrastruktuuriin kohdistuvia uudenlaisia omistus- ja käyttöjärjestelyjä.
Ottamatta kantaa yksittäisiin hankkeisiin on syytä muistuttaa, että taseita voitaisiin laittaa töihin valtion lisäksi myös alueiden ja kuntien tasoilla.
Useiden kuntien taloudellinen tilanne on vähintään yhtä kireä kuin valtiontalouden. Toisaalta kunnilla, kuntayhtymillä ja muilla alueellisilla toimijoilla on taseissaan miljardien arvosta omaisuutta, jonka tuotolla on taloudellinen arvo sijoittajalle. Erityisen kiinnostavaksi tilanteen tekee se, että perustettavan maakuntatason hallinnon rahoitusmalli on vielä täysin auki.
Useimmiten kunta- ja aluetason omaisuus liittyy yhteiskuntamme yleiseen infrastruktuuriin, kuten esimerkiksi vesi- ja energiahuoltoon. Selvää on myös se, että omaisuutta ja sen tuottoa on mahdollista kehittää operatiivisin toimin.
Kuntien mahdollisuus investoida infraomaisuuden kehittämiseen on kuitenkin kehno. Vesi- ja lämpöverkot, urheiluhallit ja pysäköintitalot ovat vaarassa rapistua kuntalaisten käsiin, ellei niiden korjaamiseen ja kehittämiseen investoida lisää.
Myös omistamisen tarkoituksenmukaisuutta on syytä pohtia. Jatkuvasti yleisemmän käsityksen mukaan esimerkiksi kuntien ei tarvitse omistaa infrastruktuuria tai ylläpitää kiinteitä rakenteita voidakseen tuottaa palveluja asukkailleen.
Hyvä esimerkki uudenlaisesta lähestymistavasta on kymenlaaksolainen Pyhtään kunta. Pyhtää osoittaa rohkeutta ja on ulkoistanut muut toiminnot paitsi lakisääteisen perusopetuksen, pääosan päivähoidosta ja esiopetuksesta sekä rakennusvalvonnan. Kunnanjohtaja Olli Nuuttilan näkökulma asiaan on myös rohkea ja mielenkiintoinen. Hän totesi Ylen uutisille, että ”minusta verkostomanageri on hyvä termi kuvaamaan sitä, mitä nykykunnan kannattaa olla. Me arvioimme aina, voisiko joku tehdä homman paremmin kuin me itse. Jos näin on, niin palvelu on ulkoistettu”. Pyhtään kunnan esimerkkiin ja Nuuttilan ajatuksiin kannatta tutustua tarkemmin. (yle.fi/uutiset)
Yhä useammissa kunnissa tutkitaankin nyt mahdollisuuksia siirtää omaisuutta pois taseista, tehostaa toimintoja ja tulouttaa varoja kunnan peruspalvelujen ylläpitoon ja parantamiseen. Sijoittajilla on puolestaan juuri nyt mielenkiintoa infrastruktuurin kehittämiseen, sillä se tarjoaisi kohteita, joissa riski on vähäinen ja tuotto kohtuullinen. Lainojen alhainen korkotaso on omiaan lisäämään kiinnostusta.
Toisaalta kunnallisilla toimijoilla on kiistatta myös erityisintressejä sektoreilla, jotka vaikuttavat kunnan asukkaisiin ja heidän kantamiinsa kustannuksiin. Tämän vuoksi mahdollisen yksityisen pääoman ottamista mukaan kunnissa harjoitettavaan liiketoimintaan ei voida arvioida mustavalkoisesti vaan ratkaisumallit voivat poiketa eri sektoreittain ja kunnittain. Riippumatta siitä, mitä ideologiaa kukin kannattaa, eri toimintamalleja on kiistatta perusteltua arvioida kiihkottomasti ja objektiivisin kriteerein.
Erilaisten mallien rakentamista vaikeuttaa kuitenkin omistajatahojen ja kuntakentän pirstaleisuus. Investoinneista kiinnostuneiden rahastojen, säätiöiden ja pääomasijoittajien on mahdotonta neuvotella satojen kuntatoimijoiden kanssa yksitellen. Tarvittaisiin uudenlaisia foorumeita, joissa rahoittajat ja aluetason päättäjät voisivat järjestellä hankkeita, sekä uudenlaisia malleja keskitetympien omistusjärjestelyjen tekemiseen.
Kunta- ja aluetason omaisuusjärjestelyjen edistäminen olisi Sipilän hallitukselle erinomainen tilaisuus osoittaa johtajuutta. Valtion lisäksi myös alueellisilla toimijoilla tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet laittaa halutessaan taseensa töihin, kukin omalla tavallaan ja haluamassaan laajuudessa.
